Vuokko Eskolin-Nurmesniemi

Tämän viikon tehtävänä on tehdä blogiteksti suomalaisesta suunnittelijasta. Oma äitini vannoo Vuokon nimeen ja olen itse kasvanut hänen töidensä ympärillä, tuleepa nyt tutustuttua kunnolla, kuka oikein on Vuokko?

Vuokko Hillevi Lilian Eskolin-Nurmesniemi os. Eskolin on suomalainen tekstiilitaiteilija ja keraamikko. Hän syntyi 12.2.1930 Helsingissä. Hänen puolisonsa Antti Nurmesniemi oli sisustusarkkitehti ja muotoilija. Hän valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1952, jonka jälkeen työskenteli Arabian taideosastolla sekä Nuutajärven lasitehtaalla.

Armi Ratia palkkasi hänet Marimekkoon suunnittelijaksi vuonna 1953. Marimekon vaatesuunnittelijana Vuokko Eskolin-Nurmesniemi toimi vuosina 1953-1960. Tuolloin Marimekko teki kansainvälisen läpimurtonsa. Marimekon vaatteet niittivät mainetta taideteollisuusnäyttelyissä 1950-luvun lopulla ja laajemman yleisön tietoisuuteen ne ponkaisivat viimeistään vuonna 1960 Yhdysvaltain presidenttiehdokkaan Jacguelinen Kennedyn ostettua seitsämän Eskolin-Nurmensniemen suunnittelemaa mekkoa.

Hänen luomuksiaan ovat muun muassa Jokapoika-paita, joka on ollut yhtäjaksoisesti tuotannossa jo vuodesta 1956, sekä Iloinen takki vuodesta 1958. Kankaista tunnettuja ovat mm. Tiibet, Hepskukkuu, Ram ja Piccolo. Vuokko Eskolon-Nurmesniemi suunnitteli itse värityksetä kankaisiinsa ja päällekkäin painettavien kuvioiden kohdalla vaadittiin tietoa värien sekoittumisesta. Jokapoika-paidan Piccolo-kankaaseen hän teki lähes kolmesataa erilaista väritystä. Ne syntyivät 1954-55 Italiassa, jonne Nurmesniemet muuttivat puoleksi vuodeksi. Hänen väriyhdistelmiään pidettiin omaperäisinä ja rohkeina maassa, jossa oltiin totuttu ruskeiden ja harmaiden värien skaalaan.

 

 

Vuokko Oy:n hän perusti vuonna 1964. Hän kertoo mentorikseen Suomen luonnon ja tärkeimpänä sisutuksessa pelkistämistä.

Leikkaustavasta riippuen samasta kuviosta saatiin lukemattomia erinäkösiä vaatteita. Toisaalta Vuokon vaatekankaat soveltuivat myös modernin sisustuksen katseenvangitsijoiksi. Pyörre-kangasta, kuten muitakin Vuokon kankaita myytiin metritavarana. Pyörre-kankaan kanssa Vuokko eteni kohti uusia kankaan kiinnitystapoja. Ensimmäisenä Suomessa hän otti valmisvaatteissa käyttöön painonapit, vetoketjut ja tarranauhat.

Arkkitehtiraita ja Iso kisko olivat Vuokon myydyimpiä kankaita kautta aikojen. Marimekon kankaissa hän tutki värien sekoittumista, mutta Vuokon kankaista suurinosa on ollut raidan variaatioita ja raidat ovat muuttuneet tarkkarajaisiksi rytmitutkielmiksi.

 

Vuonna 1988 Vuokko Oy ajautui konkurssiin. Syitä mietittäessä on pohdittu, että yritys jäi ehkä oman ankaran modernistisen linjansa vangiksi. Sitä ei yksilöllisyyttä ja leikkimielisyyttä korostava postmodernismi suosinut. Eskolin-Nurmesniemi ei kuitenkaan antanut periksi Suomen tekstiili-ja vaateteollisuuden lamalle, vaan avasi vuonna 1993 uuden myymälän Vuokko Nurmesniemi –nimellä Helsingin Pohjois-Esplanadille. Uusi liiketoiminta perustui vanhoille toimintaperiaatteille. Vaatteet valmistettiin luonnonmateriaaleista Suomessa, hän myös luotti yhä suunnitteluun ja malleihin, jotka muodin trendeistä huolimatta säilyvät käyttökelpoisina vuodesta toiseen.Puuvillan, silkin ja villan ohella hän nosti uutuutena pellavan. Vuonna 2007 Marimekko otti myös tuotantoonsa kokoelman Vuokko Nurmesniemen 50-luvun kankaita.
Nurmesniemelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi lokakuussa 2007. Hän on Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtori.  

Palkinnot

• Kultamitali lasista XI Triennale di Milano 1957
• Helsingin kaupungin stipendi 1958
• Grand Prix Suomen osaston suunnittelusta Triennale di Milano yhdessä A. Nurmesniemen kanssa 1964
• Tanskalais-amerikkalainen Lunning-palkinto 1964
• Valtion taideteollisuuden palkinto 1968
• Teollisuustaiteen liiton Ornamon pallo 1973
• Ingrid Jespersenin säätiön palkinto 1973
• Prinssi Eugenin mitali 1986
• Japan Design Foundation palkinto 1991^[1]
• Elämäntyö-palkinto, Muoto2014-gaala^[3]