Puuvilla
Puuvillan lyhenne on CO. Puuvilla on pehmeä kuitu, jota saadaan pensaina kasvavan puuvillakasvien siemenhahtuvista. Puuvillakuitu koostuu lähes pelkästään selluloosasta.
Puuvillaa käytetään langoissa ja kankaissa. Kaikista tekstiilikuiduista
noin 45 prosenttia on puuvillaa.
Puuvillasta tehdyt vaatteet ovat
hengittäviä, eivätkä ne villan tavoin kutita tai ärsytä ihoa. Puuvilla
aiheuttaa harvoin allergisia reaktioita. Puuvilla on väriltään yleensä
luonnonvalkoinen, joskus myös todella vaalea keltainen.
Laadukkaimmat puuvillakankaat on valmistettu kampapuuvillasta.
Kudontavaiheessa lyhyet kuidut on kammattu yhdensuuntaisiksi, jolloin
kankaaseen saadaan sileä pinta, joka ei nukkaannu kovin helposti.
Kampapuuvillatuotteet ovat halpapuuvillaa huomattavasti kalliimpia,
mutta niiden käyttöikä on pidempi ja käyttömukavuus suurempi.
Puuvilla on yleisin luonnonkuitu.
Puuvillan ominaisuuksiin kuuluu hyvä kosteuden imukyky, rypistyvyys,
hidas kuivuminen, kaikkien luonnonkuitujen tapaan maatuminen, lujuus
märkänä, ja hyvä pesunkestävyys. Puuvilla palaa nopeasti sekä melko
suurella liekillä, joten tulen ja puuvillan kanssa kannattaa olla
varovainen.
Tärkeimmät puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan.
Ne tuottavat yli 60 % maailman puuvillasta. Puuvilla on monien Länsi-
ja Keski-Afrikan maiden yksi tärkeimmistä vientituotteista.
Puuvillan historia
Englannin Itä-Intian kauppakomppania alkoi 1600-luvulla tuoda Intiasta puuvillakankaita. Kankaita oli eri
laatuisia. Ne olivat kevyitä, värikkäitä, pesunkestäviä ja säilyttivät
värinsä hyvin. Tämän vuoksi ne menestyivät kaupallisesti hienosti.
Eurooppalaiset tekstiilityöläiset eivät pystyneet kilpailemaan näiden
kankaiden kanssa ja he alkoivat vaatia tuontisuojaa. Tämän he saivatkin
ja 1700-luvulla puuvillakankaiden tuonti oli kielletty lähes koko
Euroopassa. Käsittelemätöntä puuvillaa sai edelleen tuoda ja erityisesti
Englannissa se kannusti teollisuutta sen hyödyntämiseen.
Puuvillakankaan päätyövaiheet ovat kehräys
ja kutominen. Vaateteollisuus oli kotiteollisuutta, jossa naiset
perinteisesti kehräsivät langat ja miehet kutoivat kankaat. Kehrääminen
oli huomattavasti aikaa vievempää ja ongelma paheni sen jälkeen kuin, John Kay keksi lentävän sukkulan vuonna 1733, jolla kankaan kutomisen nopeus kaksinkertaistui.
Puuvillateollisuuden ja kutomojen määrän kasvaessa myös raaka-aineen tarve kasvoi.
Yhdysvaltain eteläosa oli ilmastoltaan sopiva paikka kasvattaa puuvillaa. Ongelmana
oli, että ainoa siellä kasvava lajike oli hankala, koska sen kodassa oli
paljon tahmeita siemeniä, kolme kiloa yhtä puuvillakiloa kohden.
Siementen erottaminen ei ollut taloudellista edes orjatyövoimalla. Puuvillan turvin Yhdysvaltain etelävaltiot alkoivat rikastua.
Puuvillasta tuli 1800-luvun alussa tärkein kauppatavara
maailmankaupassa. Yhdysvallat tuotti tästä kaksikolmasosaa. Puuvillan
tuotanto kasvoi suunnilleen nollasta 1800-luvun alussa lähes miljardiin
kiloon ennen sisällissodan alkamista. Puuvillatuotanto kärjisti ongelmia, kun orjuus sallittiin
yhä useammassa osavaltiossa, koska puuvillapelloille tarvittiin
työvoimaa. Pohjoisesta vietiin vuoden 1793 ja 1861 välillä 800.000 orjaa
etelävaltioihin.
Geenimuuntelu
Pohjois-Kiinan geenimuunneltu puuvilla vähentää Helicoverpa zea
-perhostoukkien kantoja. Luultavasti on niin, että puuvillakasviin
lisätty Bt-bakteerin geeni suojaa myös muita kasveja, joita
perhosentoukat tuhoavat. Bt-bakteeri tuottaa tuholaismyrkkyä, jonka
epäillään olevan haitaton ihmisille, muille nisäkkäille, kasveille,
kaloille ja useille hyönteisille. Se kuitenkin tappaa perhosentoukkia
hyvin valikoivasti. Helicoverpa zea-perhostoukkalajin lisäksi muut lajit, joihin myrkky tehoaa, eivät vielä ole tiedossa
Puuvillan ekogolisuus
Ekologiseksi määrittelimme vaatteen, joka ottaa huomioon
ympäristöarvot joko materiaalin, valmistuksen tai parhaassa tapauksessa
koko vaatteen elinkaarensa osalta.
Ympäristön kannalta
puuvillan viljely voi olla ongelmallista. Viljelyssä käytetään paljon
lannoitteita ja torjunta-aineita, joita päätyy maaperään ja vesistöihin.
Lisäksi puuvilla tarvitsee hyvin paljon vettä. Kuivilla alueilla sen keinokastelu kuluttaa vähiä vesivaroja.
Puuvillan tilalla voisi käyttää muistakin kuiduista, esimerkiksi
hampusta tai nokkosesta valmistettuja vaatteita. Niitä ei kuitenkaan
tavallisista kaupoista löydy.
- Käytännössä paras vaihtoehto tavalliselle puuvillalle on luomupuuvilla, arvioi vaatesuunnittelija Anniina Nurmi
Luomupuuvillan viljelyssä ei käytetä keinotekoisia lannoitteita tai torjunta-aineita.
Ekologinen valmistus
Vaatteiden ympäristöystävällisyyteen vaikuttaa myös valmistustapa.
Ympäristöarvoja uhkaavat mm. myrkyllisten kemikaalien käyttö sekä
energian ja veden tuhlaus.
Farkkujen valmistuksessa ongelmia tuottavat erilaiset
vaalennuskäsittelyt. Yksi vaalennusmenetelmistä on kivipesu. Kivipesussa
tarvittavia hohka - tai laavakiviä kuljetetaan pitkiä matkoja
louhoksilta tehtaille. Kivipesulla haalistaminen vie paljon aikaa ja
siten myös paljon energiaa. Myös jätteitä syntyy.
Valkeita läiskiä farkun lahkeeseen voidaan tehdä esimerkiksi
hiekkapuhalluksella. Siinä syntyy hiekkapölyä, joka voi aiheuttaa
farkkutehtaiden työntekijöille vakavan, jopa kuolemaan johtavan
keuhkosairauden.
Hiekkapuhallus on nyt kielletty EU:ssa ja Turkissa. Lisäksi
Levis-farkkuja valmistava Levi Strauss & Co ja ruotsalainen
vaatejätti Hennes&Mauritz ovat kieltäneet hiekkapuhalluksen käytön
omassa tuotannossaan.
Farkuille olisi olemassa keveämpiäkin vaalennuskäsittelyjä.
- Entsyymipesu on paljolti jo korvannut kivipesun, kertoo Anniina Nurmi.
- Entsyymit hajoavat luonnossa, hän selittää.
Vaaleita läiskiä farkkuihin tehdään myös käsin tai koneellisesti
hankaamalla. Nämä käsittelyt voivat rikkoa farkun pinnan ja vähentää
housujen käyttöikää.
Ekomerkit
Ihannetilanteessa vaate olisi ympäristöystävällinen niin materiaalin
kuin valmistuksenkin suhteen. Tällaisia vaatteita on kuitenkin vaikea
jäljittää. Helpointa olisi, jos vaatteessa olisi joku merkintä, joka
takaisi ekologisen ja eettisen tuotannon raaka-aineesta lopputuotteeseen
asti.
Joitakin ”ekomerkkejä” onkin jo maailmalla käytössä. Useimmat niistä eivät kuitenkaan kata vaatteen koko tuotantoketjua.
Tavallisin merkki meikäläisissä kaupoissa näyttää olevan Öko-Tex 100.
Se on ennen kaikkea tuoteturvallisuusmerkki, joka takaa, että valmiista
tuotteesta ei irtoa myrkyllisiä kemikaaleja. Lisäksi merkin
vaatimuksissa luetellaan joukko kemikaaleja (esim. syöpää tai allergiaa
aiheuttavia väriaineita, palonsuoja-aineita), joita valmistuksessa ei
saa käyttää lainkaan. Öko-Tex 100 ei kuitenkaan ota varsinaisesti kantaa
päästöihin, jätteisiin tai energiankulutukseen. Se ei myöskään ole
luomumerkki.
EU:n ympäristömerkki eli EU-kukka takaa, että päästöt veteen ja
ilmaan on valmistuksen osalta minimoitu. Eri materiaaleille on asetettu
rajat siitä, kuinka paljon ne saavat sisältää haitallisia kemikaaleja.
EU-kukka ei kuitenkaan takaa luomutuotantoa.
Soil Association- ja GOTS-merkinnät ovat luomumateriaalien merkkejä.
Sen lisäksi ne takaavat laajasti ekologisten ja eettisten periaatteiden
noudattamisen koko tuotantoketjussa lopulliseen tuotteeseen asti.
Huomioon otetaan myös ihmisten ja eläinten hyvinvointi.
Tietojaostopaikoista ja ekologisista vaatteista yleensä löytyy esimerkiksi Anniina Nurmen blogista,
http://www.vihreatvaatteet.com.
Virpi Väisänen, Kuningaskuluttaja, TV 1
Pellava (Linum usitatissimum)
Pellava on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon,
johon kuuluu noin 150 lajia ympäri maailmaa. Pellava kuuluu maailman
vanhimpiin viljelykasveihin. Sen oletetaan olevan peräisin Kaukasukselta ja sitä tiedetään viljellyn jo kivikaudella.. Myös antiikin kreikkalaiset
ja muinaiset arabialaiset tunsivat kasvin lääkitsevät ominaisuudet.
Pellavaa viljellään laajalti eri puolilla maailmaa, ja nykyisin sen
viljely on vuosikymmenien tauon jälkeen lisääntynyt myös Suomessa. Pellava kasvaa 40–80 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat kapeat ja vaaleanvihreät, kukat vaaleansiniset tai valkeat. Kotahedelmissä, perinteiseltä nimeltään sylkyissä,
on yleensä korkeintaan kymmenen kiiltävän tummanruskeaa siementä.
Pellavasta on erikseen jalostettu lajikkeita siementen ja kuitujen
tuotantoa varten.
 |
| Pellavapelto elokuussa |
 |
| Pellavapeltoa keväällä Belgiassa |
Pellavatekstiilit
Pellavan (lyhenne LI) ominaisuuksiin kuuluu rypistyvyys, kaunis kiilto, lujuus, mutta heikko taivutuksen kesto ja hengittävyys. Pellavaa käytetään pyyheliinoihin, ja kylpytakkeihin hyvän kosteudenimukyvyn vuoksi, pöytäliinoihin kiillon ja lianhylkivyyden takia, kirjontakankaisiin, loimilankoihin matoissa lujuuden takia, sekä erilaisiin sisustus- ja vaatetekstiileihin. Pellavan varsista valmistetaan erittäin kestävää tekstiilikuitua ja
pellavatekstiileillä on ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus, jonka
vuoksi siitä valmistetaan myös sairaalatekstiilejä.
Suurimmat pellavantuottajamaat ovat Kiina, Belgia, Ranska ja Venäjä Pellavaa hoidetaan vaatetekstiilinä pesten väljässä vedessä 60 tai 40
asteessa erillään muista, sillä se rypistyy helposti ja siitä voi
irrota nöyhtää ja pintaväriä. Kylmämankelointi antaa kauniin kiillon.
Pellavaeristeet
Pellavasta valmistetaan myös rakennuseristeitälämmön- ja
ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Eristeenä pellavaa käytetään
lähinnähengittävissä rakenteissa,
joissa voidaan hyödyntää luonnonkuidun kosteusteknisiä ominaisuuksia.
Pellavapohjaisia tiivisteitä käytetään usein esimerkiksi hirsitalojen
hirsikertojen välissä nauhatiivisteenä, ja ovien sekä ikkunoiden
karmitiivisteenä. Putkitöissä on perinteisesti käytetty pellavakuitua
kierretiivisteenä.
Pellavan ravinteikkaista siemenistä puristetaan pellavaöljyä
jossa on muun muassa terveellisiä linoli- (omega 6 -rasvahappo) ja omega
3 -rasvahappoja. Öljyä käytetään myös erilaisten puulle tarkoitettujen
pintakäsittelyaineiden, sekä linoleumi-lattianpäällysteiden myrkyttömänä
raaka-aineena. Puun pintakäsittelyyn öljy soveltuu myös sellaisenaan.
Pellavan elintarvikekäyttö
Pellavansiemenistä saa mm. Omega 3 -rasvahappoja.
Pellavansiemenet sisältävät runsaasti kuitua ja ligaaneja.
Muiden siementen tavoin ne ovat tiivis paketti myös öljyä, proteiinia,
kivennäisaineita ja vitamiineja.
Pellavansiemenöljyn erikoisuus on sen
alfalinoleenihappopitoisuus, joka on kasviöljyistä korkein, noin 59
prosenttia. Alfalinoleenihappo on ihmiselle välttämätön monityydyttymätön rasvahappo, joka kuuluu omega-3-rasvahappoihin.
Pellavansiemenet, pellavarouhe ja pellavansiemenöljy sopivat jogurtin, viilin, puuron tai salaatin kera sekä leivontaanja ruoanlaittoon. Öljyä ja rouhetta saa myös ravintolisinä.
Pellavansiemeniä ja rouhetta on valmiina monissa leivissä.
Pellavansiemenöljyä käytetään alfalinoleenihapon lähteenä muun muassa margarinissa, kananrehussa ja pastassa.
Pellavan ekologisuus (ja nokkosen)
Pellavalla ja nokkosella olisi kuitenkin
hyvät eväät syrjäyttää huonomaineinen puuvilla paraatipaikaltaan.
Pellavan ominaisuudet
Pellava kasvaa helposti karussakin maaperässä, ja sitä voidaan
viljellään laajalti eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa viljely
onnistuisi, mutta tällä hetkellä se on hyvin vähäistä.
Pellava ei vaadi paljoa lannoitteita tai torjunta-aineita
kasvaakseen, eikä tarvitse keinokastelua.
Pellava kuitu on luja ja
kestävä, mutta helposti rypistyvä. Rypistyvyytensä takia käytön
energiankulutus voi nousta suureksi, koska se vaatii pesua ja paljon
silitystä. Toisaalta, jos vaate suunnitellaan tavalla, joka antaa
anteeksi rypistyvyyden, ei silitystä kaivata!
Pellava on luonnostaan rusehtava, joten vaaleiden ja kirkkaiden
värien aikaansaamiseksi kuitu pitää valkaista. Ennen vanhaan pellava
valkaistiin auringossa, mutta nykyisin valkaisu tehdään kemiallisesti
ajan säästämiseksi.
Nokkosen ominaisuudet
Nokkoskangas on pellavan kaltainen, muttei rypisty yhtä helposti.
Nokkosesta saa valmistettua lähes yhtä pehmeää kangasta kuin
puuvillasta, mutta se on puuvillaa vahvempaa.
Nokkonen on monivuotinen kasvi, joten se vaatii vähemmän energiaa
kuin puuvilla – tai jopa hamppu. Nokkonen ei tarvitse keinokastelua tai
torjunta-aineita kasvaakseen. Lisäksi nokkonen voi viljellä köyhässäkin
maaperässä, jopa Suomen olosuhteissa.
Kuituhampun tapaan pellava- ja nokkoskasveista voidaan
kuituraaka-aineen lisäksi hyödyntää lähes kaikki muutkin osat. Näin
ollen pellava ja nokkonen ovat paljon monikäyttöisempiä kuin esimerkiksi
puuvilla.
Aikaa ja energiaa vievä vaihe nokkosen ja pellavan muokkaamisessa
kankaaksi on kasvin varren kuitujen irrottaminen puumaisesta ytimestä.
Tätä prosessia kutsutaan rohkimiseksi. Ennen vanhaan tämä tehtiin
luonnonvesissä liottamalla, mikä rehevöittää vesistöjä.
Nykyään on siirrytty eristettyihin altaisiin, jolloin kaikki käytetty
vesi pystytään puhdistamaan. Mekaanista rohkintaa helpompi tapa
irrottaa kuitu on käyttää apuna entsyymejä. Tämä säästää aikaa, ja
oikein tehtynä on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto.
Tällä hetkellä nokkosen käyttö vaatteissa on hyvin vähäistä, ja
pellavankin hyödyntäminen rajoittuu vain pieneen kohderyhmään. Yksi
esimerkki näiden kuitujen tehokkaasta käytöstä on suomalainen Sirinä-design,
joka käyttää mallistonsa materiaaleina nokkosta, hamppua ja pellavaa.
Puuvilla syrjäytti pellavan, hampun ja nokkosen helpoutensa ja
nopeutensa ansiosta, mutta ympäristö unohdettiin kokonaan. Nyt, kun
vihdoin on herätty puuvillan viljelyn ympäristöongelmien laajuuteen, on
korkea aika etsiä vaihtohtoisia materiaaleja. Toivottavasti jatkossa
sekä pellavan että nokkosen käyttöominaisuuksia parannetaan ja kuiduksi
muokkaamista helpotetaan, jotta niistä saadaan varteenotettavia
kilpailijoita puuvillalle isossa mittakaavassa.
Suomi olisi mitä mainioin paikka kasvattaa niin pellavaa kuin
nokkosta. Ne molemmat kasvavat Suomen ilmastossa ja kestävät hieman
karummankin maaston. Tällä hetkellä Suomesta ei tosin löydy tarvittavia
laitteita kuitujen jatkojalostukseen, mutta ehkä vielä jonain päivänä
Suomi on tunnettu ympäristöystävällisten tekstiilikuitujen kehittäjänä
ja valmistajana?
Parkkumi
Pellavan ja puuvillan sekoitusta kutsutaan nimellä parkkumi. Parkkumivaatteissa yhdistyy pellavan lujuus ja kestävyys sekä puuvillan miellyttävyys iholle.
Pellava ja puuvilla sisustuksessa
ROOM21
Matot Puuvilla & Pellava
 |
|
alk. EUR85
|
 |
|
alk. EUR38
|
Tässä vain osa kaupan valikomasta.
Yksinkertainen ja helppo sisutusvinkki jolla saat helposti muutettua
huoneen luonnetta on maton vaihto. Usein juuri matto luo huoneen tyylin:
värikäs, vaalea, täyteläinen, boheemi, yksivärinen tai monikuvioinen.
Se on hyvin tärkeä yksityiskohta jota ei tule ajatelleeksi mutta kaipaa
heti jos sitä ei ole. Room21:ltä löydät useita eri pumpuli- ja
pellavamattoja esim. tuotemerkeiltä House Doctor, Bloomingville ja Rug
Solid.
Lähteet:
